Ajatuksia elämästä!

Mihin polkusi johtaa tänä syksynä?

Sunnuntai 4.9.2016 - Liisa

Elämä on alkuja ja loppuja. Ilman jonkin asian päättymistä, en voi aloittaa mitään uutta - uudelle on tehtävä tilaa. Samalla tavalla kuin kesä antaa tilaa syksylle. 

Kesän ja syksyn kohtaamisessa on mielestäni jotakin haikeaa ja samalla ihanaa. Tämä kesä ei tule enää koskaan takaisin. Tulee aina uusi kesä. Toisaalta nyt saapuva syksy on aivan uusi, tällaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Voin uteliaana olla läsnä kaikelle - puiden kauniille väreille, kuihtuville kukille, sateelle, auringolle ja myös itselleni. 

Syksy voi olla uuden alku. Lapsena riemuitsin aina koulun alkamisesta - uudet kynät ja kumi, uusi vihko johonka päätin kirjoittaa siististi ja joskus uusi koululaukkukin. Nyt kun en enää käy koulua, on syksy minulle silti edelleen uuden alku. Teen loman jälkeisen ryhtiliikkeen ja keskityn taas itseni johtamiseen kohti suurempaa päämäärää. 

Itseni johtaminen kohti suurempaa päämäärää saattaa kuulostaa mahtipontiselta. Itse asiassa se on kuitenkin hyvinkin käytännönläheistä. Tässä muutama yksinkertaistettu ohje siihen.

1. Tunne itsesi! Ole läsnä omalle aidolle itsellesi hetki hetkeltä!

2. Hahmota oma suuri päämääräsi? Millaista elämää haluat elää ja mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi arvokkaita, sellaisia mitä ilman et voi olla aidosti tyytyväinen ja onnellinen?

3. Päätä aamulla, että jokainen teko ja päätös jonka tänään teet, vie minua kohti tuota suurempaa päämäärää.

Päivittäiset minfulness harjoitteet ovat auttaneet minua itseni johtamisessa kohti suurempaa päämäärääni.
 
Valoa ja innostusta syksyyn. Toivottavasti tapaamme pian!


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #itsensä johtaminen, #mindfulness, #läsnäolo, #päämäärä

Ota apua vastaan, koska sitä on tarjolla

Perjantai 27.3.2015 - Hannu

Avun antaminen ja varsinkin sen pyytäminen on meille usein vaikeaa. On helpompi huomata toisen tarvitsevan apua, kuin todeta, että itse sitä tarvitsisi. Heikkouden ja avuttomuuden myöntäminen aiheuttaa häpeää ja tunteen siitä ettei pärjää. Vatsanahkaa ei uskalla paljastaa, ennen kuin on jo liian myöhäistä.

Vapaaehtoistyössä olen huomannut, että avun pyytäminen ulkopuoliselta on helpompaa kuin esimerkiksi omalta läheiseltä. Yhdessä eletty elämä ja yhteinen historia saattaa olla ennemminkin este kuin yhdistävä tekijä avun tarvitsijan kannalta. Ulkopuoliselle saattaa olla helpompi kertoa asioita, joista läheiselle on pitänyt vaieta. Ulkopuolinen näkee usein asiat objektiivisemmin ja kokonaiskuva tilanteesta hahmottuu helpommin. Ulkopuolisen kanssa voi keskustella avoimemmin ja hän voi ehdottaa ratkaisuja, joita läheinen ei ehkä tohtisi ottaa esille.

Työelämässä tilanne voi olla samankaltainen. Vain vahvat pärjäävät eikä heikkoutta tai osaamattomuutta saa näyttää ulospäin. Avun pyytäminen kollegalta ja varsinkin esimiehenä oman osaamattomuuden myöntäminen on haastavaa. Seinä tulee vastaan eikä tunnelin päässä näy valoa.

Ensimmäinen askel on tässäkin vaikein. Kun haluat apua, mene epämukavuuden puolelle ja myönnä oma haavoittuvaisuutesi silläkin uhalla että jokin muuttuu. Ja muuttuu varmasti, sen voin omasta kokemuksestani sanoa… usein jopa parempaan suuntaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #apu #avunpyyntö #haavoittuvaisuus

Tekemätön työ

Keskiviikko 18.2.2015 - Liisa

Olin tuossa alkuvuodesta tilanteessa, jossa varmasti jokainen on ollut. Minun piti tehdä työ valmiiksi tiettyyn päivään mennessä, kirjallinen tällä kertaa. Työ ei ollut millään lailla ylitsepääsemättömän suuri ja vaativa. Se oli aivan tavallinen ja aihe oli minulle tärkeä ja tuttu. En vain saanut aloitettua kirjoittamista. Aina oli joku tekosyy – kodin tavaroiden pakkaaminen muuttoa varten, kaupassa käynti, reskontrat piti saada ajan tasalle, ja niin edelleen. Välillä oikein huvitti, mitä kaikkea sitä oikein keksi kirjoittamisen tilalle. Nämä sijaistoiminnot eivät tulleet kuitenkaan tehtyä helposti ja vaivattomasti, vaikka osa aivan rutiinihommia olikin.

Lopulta määräpäivä oli niin lähellä, että ei auttanut muu kuin istua alas, avata kone ja ruveta kirjoittamaan. Tehtävään meni noin tunti. Siis vain vaivainen tunti. Mitä tapahtui? Työ oli valmis ja valtava määrä energiaa vapautui sen myötä kaikkeen muuhun. Olin antanut tuon tekemättömän työn tukkia koko energiani ja sen virtauksen. Mikään ei tuntunut innostavalta.

Minulla on ajoittain elämässäni tällaisia energiaa tukkivia tekemättömiä töitä. Aiemmin en edes tunnistanut sitä, että tekemätön työ joka painaa takaraivossa, vie energiani. Nyt olen täysin tietoinen siitä, mikä milloinkin estää minun energiaani virtaamasta, mutta vielä en osaa ottaa sitä tehtävää aina niskasta kiinni ja vain tehdä sitä. Annan sen jarruttaa elämääni – ihan turhaan. Harjoittelen tällä hetkellä käsijarrun päästämistä, sillä harjoitus tekee mestarin.

2 kommenttia . Avainsanat: #jumi #energia #tekemätön #tietoisuus

Miten ravitsen itseäni?

Maanantai 19.1.2015 - Liisa

Hengenravinnolla tyydytän henkisiä tarpeitani ja ruumiinravinnolla fyysisiä tarpeitani. Heti ensimmäiseksi tulee mieleeni, että ruumiinravintoni on ruoka. Tämän lisäksi ravitsen kuitenkin ruumistani myös unella ja levolla sekä erilaisilla liikunnan muodoilla. Henkiset tarpeeni liittyvät minulla tiedonjanoon, kauneuden kaipuuseen, musiikkiin ja vuorovaikutuksesta toiseen ihmiseen.

Minun on helppo löytää jonkinmoinen tasapaino ruumiinravinnon suhteen. On selvää, että jos syön liikaa tai vääränlaista ruokaa, se lihottaa ja saattaa aiheuttaa myös muita terveyshaittoja. Jos taasen syön liian vähän, olen nälkäinen, vihainen ja minun on vaikeaa keskittyä. Liiallinen liikunta aiheuttaa ylirasitusta ja ehkä liikuntavammoja. Liian vähäinen liikunta aiheuttaa minulle sen, että kehoni on jumissa ja olen väsynyt.

Hengenravinnon suhteen minulla on ollut selkeästi vaikeampi löytää tasapaino. Olen aina pitänyt tiedon keräämisestä, uutisten katsomisesta, sisustamisesta, musiikista, kaunokirjallisuudesta ja syvällisistä keskusteluista toisten kanssa. Joskus on vaikeaa ymmärtää, koska olen kerännyt riittävästi oikeanlaista tietoa voidakseni mennä eteenpäin. Kuinka usein minun tulee katsoa tai kuunnella uutisia, ollakseni ajan tasalla? Olisiko parempi, että kodissa olisi myös muidenkin siellä asuvien sisustusmieltymykset otettu huomioon? Huomaanko aina sen, mikä musiikki ja millainen annos on juuri tänään sopiva? Vuorovaikutuksesta en tahdo millään saada kyllikseni. Nautin hyvistä keskusteluista. Kuitenkin liikaa nautittuna, ne vievät voimani ja tarvitsen vetäytymistä. Ensin liikaa ja sitten liian vähän. Mikä on minulle riittävää ja kohtuullista?

Oletko sinä kiinnittänyt huomiota siihen, miten ravitset itseäsi? Mikä on sinulle riittävä ja sopiva määrä ravintoa kulloinkin? 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #tasapaino, #ruumiinravinto, #hengenravinto, #kohtuullisuus

Oma joulutarinamme voisi olla osa Mika Waltarin tarinaa

Tiistai 16.12.2014 - Hannu

Blogin aihetta etsiessäni löysin sattumalta Mika Waltarin joululehteen kirjoittaman tarinan ”Jouluna 1940”. Sen yhteneväisyys nykyhetkeen sai minut pohtimaan, mitä olemme näiden yli 70 vuoden aikana oppineet ja kuinka me kuitenkin tälläkin hetkellä mietimme ratkaisuja samoihin kysymyksiin hyvästä elämästä ja turvallisesta tulevaisuudesta.

Joulun tarinaan ja sanomaan kiteytyy mielestäni ajatus hyvän tekemisestä toisillemme. Auttaminen ja omastaan antaminen johtaa aina parempaan. Se ei vaadi paljon, pelkkä ystävällinen sana oikeassa hetkessä saattaa riittää.

”Ne, joille on säilynyt enemmän kuin muille, jakavat silloin osattomille omastaan, säilyttääkseen rauhan sydämessään. Liian köyhä, liian valoton ja lämmötön ei tänä jouluna saa olla mikään suomalainen koti. Siitä olemme kaikki yhteisesti vastuunalaisia oman joulurauhamme tähden. Se on myös muuttuneen elämämme yhteisenä päämääränä tulevaisuutta varten, jos tulevaisuutta meille annetaan.” (Mika Waltari, Jouluna 1940)

Iloista Joulua ja Valoisaa Uutta Vuotta 2015!

Mikäli haluat lukea yllämainitun Mika Waltarin tarinan kokonaisuudessaan, se löytyy kirjasta Mika Waltari: Joulutarinoita (WSOY  1985 toim. Rudy de Casseres/Raimo Salomaa)

Blogimme ilmestyy seuraavan kerran tammikuussa 2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #joulutarina #hyväntekeminen #auttaminen #joulu

Mikä on riittävää?

Maanantai 8.12.2014 - Liisa

Näin joulun lähestyessä kulutan hyvän määrän energiaa kaikkeen. On lahjaostoksia, leipomisia, siivoamista, glögijuhlia, vielä pitää ehtiä nämä työt ennen lomia, jos nyt hoidan liikunnan alta pois, voin syödä hyvällä omalla tunnolla. Kaikkeen liittyy energiaa – aikaa, rahaa, voimia… Haluan saada maailman valmiiksi Jouluksi.

Mikä on riittävän valmis ja riittävä määrä energiaa, jotta maailma tulee valmiiksi Jouluun mennessä? Minulle riittävän valmis on se, että perheemme saa kokoontua yhteen Jouluksi, saamme nauttia toistemme seurasta ja hyvästä ruuasta. Jotta riittävä määrä energia toteutuisi minulle, tulisi tämän tapahtua kohtuullisen helposti ja vaivattomasti.

Kohtuullisen helposti ja vaivattomasti ei tarkoita kuitenkaan minulle sitä, että en ollenkaan ponnistelisi tämän tavoitteen eteen. Se on sitä, että tarkoitukseni on mahdollistaa rakkailleni hyvän ja rauhallisen Joulun vieton. Että siinä näkyisi se, kuinka paljon heistä välitän. Sitä en pysty kertomaan hienoilla lahjoilla, upeilla koristeluilla tai herkkupöydällä, vaan sillä tunteella jonka sisällytän jokaiseen lahjaan, ruokaan ja koristeeseen.

Haluan antaa rakkailleni lahjaksi hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tunteen.

1 kommentti . Avainsanat: #Joulu, #rakkaus, #energia, #kiire

Pelko vie tehoja tulevalta

Maanantai 1.12.2014 - Hannu

Epävarmuus tulevasta pelottaa.


Vanheneminen, yt-neuvottelut, sote-uudistus tai tasa-arvoinen avioliittolaki, you name it! Kaikessa piilee jonkin asteen uhka, joka vaikuttaa useimpaan meistä jollakin tavoin jäädyttävästi.


Mikä sitten oikeasti pelottaa?

Omalla kohdallani pelko liittyy luottamukseen. Luotanko tarpeeksi itseeni ja luottavatko muut minuun ja siihen mitä teen? Peilaan tilannetta ja etsin auktoriteettia,  johon turvata. Itsestäni ja muista.

Mikä muuttuu, jos pelkoni muuttuu todeksi?

Varmasti jokin muuttuu, mutta onko se huono juttu. Muutos on mielestäni kehitystä parempaan ja sitähän tässä kaivataan.

Parasta on siirtää ajatukset menneestä tähän hetkeen ja keskittyä olennaiseen. Tehdä päätöksiä, joista syntyy todellisia tekoja, jolloin tulevaisuus hoitaa itse itsensä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #pelko #tulevaisuus #luottamus #päätös #teko #kehitys

Yhden jakson päättyminen

Maanantai 24.11.2014 - Liisa

Elämäni on koostunut erilaisista jaksoista. Kevät, kesä syksy, talvi. Lapsuus, nuoruus, nuori aikuisuus. Avioliitto, pienten lasten äiti, teinien äiti, lasten lähtö maailmalle. Erilaiset ammatit ja työtehtävät. Kun olen ollut läsnä, olen oppinut kaikista jaksoista jotakin uutta.

Uuteen jaksoon siirtyminen on vaatinut päästämään irti vanhasta. Olen voinut iloita siitä, että se on ollut ja voin odottaa uteliaana, mitä seuraava jakso tuo tullessaan. En tarraudu vanhaan, enkä pyri väkisin uuteen. Annan elämän soljua, vastustamatta elämän virtaa.

Huomaa joskus, että jokin siirtymävaihe on vaatinut minulta enemmän tietoista työstämistä. Sen huomaaminen, että nykyinen ammattini ja työni turhauttavat, on välillä vaikeaa. Tutussa ja turvallisessa, vaikka ei tyydyttävässä, tilanteessa oleminen on ollut usein helpompaa, kun vastuun ottaminen ja hyppääminen tuntemattomaan. Uuden aloittaminen on vaatinut ponnisteluja, epävarmuuden sietämistä ja luottamusta. Luottamusta siitä, että elämä kantaa ja seuraavassakin vaiheessa on paljon hyvää ja kiinnostavaa.

Päästän irti syksystä

Ensilumi on peittänyt maan
Koira kävelee rennosti, nuuskien, uteliaana
Tyyni tumma merenlahti
Joutsenten kokoontuminen

Ääniä –
Linnun varovainen laulu
Hiljaisuuden
Askeleen narskunta
Korkealla ylilentävä lentokone

Tuoksuja – 
Pakkanen
Lumi
Raikas ilma

Tunteita –
Uteliaan odotuksen
Haikeuden 
Kiitollisuuden

Päästän irti syksystä
Olen utelias

Nautin – 
Hämärän hyssytyksestä
Kynttilöistä
Rauhallisemmasta rytmistä

Siirryn talveen uteliaana, kiitollisena syksystä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #syksy, #kevät, #kesä, #talvi, #kiitollisuus, #irtipäästäminen

Valoa syksyn pimeyteen!

Maanantai 17.11.2014 - Hannu

Meitä pohjoisen asukkaita on siunattu vaihtuvilla vuodenajoilla. Lämmin ja valoisa kesä vaihtuu pimenevään syksyyn, kaamos valtaa luonnon ja mielen. Tuntuu siltä, että oma suorituskyky on säädetty tällä hetkellä auringon säteiden mukaan säästöliekille. Tarvitsen ylimääräistä energiaa ja ponnistusta, jotta homma toimii.

Voin sanoa kärsiväni jonkin asteen kaamosmasennuksesta tai ainakin valon puutteesta. Aloitan puheet talven pimeydestä jo elokuussa, mikäli vaimoni puheisiin on uskominen. Sama toistuu vuosi toisensa jälkeen ja vaikka erilaiset valohoidot ja lisäravinteet ovat tuoneet helpotusta tilanteeseeni,  jotain perustavaa laatua olevaa vastausta olen jäänyt kaipaamaan.

Ihminen on yksilö tai paremminkin suhdelo, kuten Frank Martela blogissaan asian hyvin ilmaisee. Vaikka olemme hyviä omina itsenämme, tarvitsemme toista ihmistä peilaamaan ja haastamaan ajatuksiamme. Masennuksen tai huonon päivän osuessa kohdalleni, parasta hoitoa pimeyteen tuo toinen ihminen, läheinen tai ystävä. Pienen hetken yhdessä olo tuo positiivista fiilistä, jolla mennään taas eteenpäin.

Olin eilen juoksulenkillä poikani kanssa syysauringon laskiessa taivaanrantaan. Parannettiin maailmaa ja nostettiin kuntoa vähän paremmaksi. Tuosta yhteisestä hetkestä jäi hyvä fiilis ja tuntuikin, että tänä aamuna aurinko nousi aikaisemmin päivän lyhentymisestä huolimatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #kaamos, #masennus, #valohoito, #yksilö, #suhdelo, #hyväfiilis

Varmuuden vuoksi?

Maanantai 10.11.2014 - Liisa

Teen monia asioita ”varmuuden vuoksi”, niin kuin moni muukin. Näitä ”varmuuden vuoksi” juttuja on mielestäni kahdenlaisia - tarpeellisia ja tarpeettomia.


Tarpeellisiin kuuluvat sellaiset asiat jotka toteutuessaan ovat kohtalokkaita tai lähes fataaleja. Tästä esimerkkinä heijastimen laitto itselle ja koiralle pimeään aikaan tai turvavyön ja pyöräilykypärän käyttö.


Tarpeettomat ”varmuuden vuoksi” jutut ovat sellaisia, jotka eivät vaikuta oleellisesti elämääni – tein ne tai en. Ne tapahtuvat automaattisesti. Minulla yksi tällainen on uutisten ja säätiedotusten seuraaminen, jonka olen saanut verenperintönä lahjaksi. Käytän tätä lahjaa herkeämättä, joka päivä ja monta kertaa päivässä. Katson ja kuuntelen niitä ”varmuuden vuoksi”. Voisiko kerran päivässä riittää? Mikään uutinen ei todennäköisesti vaikuta päiväni tekemisiin mitenkään merkittävästi. Säänkin voin tarkistaa ikkunasta ulos vilkaisemalla ja halutessani lämpömittaria katsomalla.


Tarpeettomat ”varmuuden vuoksi” – jutut vievät huomioni pois siitä, mitä olen juuri tekemässä, pirstaloittavat vain päivääni, vievät huomioni pois oleellisesta ja varastavat aikaani. Kun tiedostan tämän, voin valita toisin ja vapauttaa mieltäni sekä aikaani siihen, mitä oikeasti haluan tehdä pyrkiessäni kohti tasapainoisempaa elämää.


Mitä tarpeettomia asioita sinä teet ”varmuuden vuoksi”?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #aika, #automaatio, #läsnäolo, #tietoisuus

Suomi-kuva

Maanantai 3.11.2014 - Hannu

Vanhimman poikani vaihto-oppilasvuoden japanilaiset vanhemmat tulivat vastavierailulle Suomeen viime tammikuussa. He viettivät hyisen pakkasviikonlopun Helsingissä, tutustuivat paikallisiin nähtävyyksiin, nauttivat suomalaisesta vieraanvaraisuudesta kalapöytineen ja kokeilivat jäällä kävelyä Kaivopuiston edustalla. Kun kysyin heiltä vierailun päätteeksi, mitkä asiat ovat jääneet päällimmäisenä Suomesta mieleen, he vastasivat: ”Ilma maistuu hyvältä ja hanasta saa puhdasta vettä”.

Kun seuraan keskustelua ja uutisointia Suomi-kuvan kirkastamisesta ja sen kautta uusien työpaikkojen luomisesta, jään usein pohtimaan, mitkä asiat oikeasti ilmentävät mielikuvaa itsestämme ja maastamme maailmalla. Moni itsestään selvä ja yksinkertainen juttu tuntuu jäävän unholaan toimikuntien ja mietintöjen viidakossa.

Oman mielikuvani rakentaminen ulkomailla reissatessa perustuu pääosin fiilikseen ja eri aistein havainnoitiin. Se miltä joku tuntuu, tuoksuu tai näyttää jättää mieleen pysyvän muiston. Vaikka hotelli on ihan ok tai kauppakujilla riitti ostettavaa, saattaa joku pieni hyvän fiiliksen tuova yksityiskohta johtaa minua palaamaan takaisin seuraavanakin vuonna.

Mitäpä, jos minäkin olisin osa Suomi-kuvaa?  Esimerkiksi näin.

Hyvin nukutun yön jälkeen herään virkeänä. Käyn suihkussa, pesen hampaani, laitan puhdasta päälle, syön terveellisen aamiaisen, halaan ja pussaan perheeni iloiseksi, lähden töihin ja tervehdin ystävällisesti ensimmäistä vastaantulijaa.

Olisiko tässä alku uudelle Suomi-kuvalle? Tiedä, vaikka se ensimmäinen vastaantulija olisi ensimmäistä kertaa Suomeen tutustuva turisti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #vieraanvaraisuus, #suomi-kuva, #kirkastus, #mielikuva, #hyväfiilis

Työ vai elämäntehtävä?

Maanantai 27.10.2014 - Liisa

Olin viikonloppuna laivaristeilyllä ystävättäreni kanssa. Laiva oli uusittu yhtiön omien sivujen mukaan. En tietenkään käynyt joka paikassa, mutta niissä paikossa jossa kävin, huomasin, että en kuulunut siihen kohderyhmään, jolle tämä uudistus oli tarkoitettu. 

Eihän tämä mitään. Olinhan tottunut saamaan tältä laivayhtiöltä erinomaista palvelua ja siksi olenkin aina valinnut tämän yhtiön – palvelun takia. Hyvään palveluun kuuluu mielestäni normaalin hyvän käytöksen lisäksi sen tunteen tuottaminen, että tulen asiakkaana kuulluksi ja nähdyksi,  jopa arvostetuksi. Normaali hyvä käytös toteutui – ole hyvä, kiitos, anteeksi ja niin edelleen, mutta se ”mä oon täällä vaan duunissa” – asenne. 

”En jaksa näitä Helsingin perjantailähtöjä palkkapäivänä, kohta alkaa vapaat, pääsen varmaankin ihan kohta eläkkeelle, vielä pitää jaksaa.” Kaikki tämä sisäinen puhe välittyi minulle asiakkaana yhtä tehokkaasti, kun se mieletön innostus omasta työstä, joka koetaan elämäntehtäväksi. Sitä ei voi ”feikata”, vaan se kumpuaa jostakin syvemmältä. 

Olen itse siinä onnellisessa asemassa, että saan innostua työstäni - elämäntehtävästäni. Tuntuu hyvältä herätä uuteen aamuun kun on päivä edessä. Tämä on vaatinut oman matkansa. Paljon kohtaamisia itseni kanssa – tutustumista itseeni. Mitä haluan ja kuka olen?  

Innostavaa viikkoa!

1 kommentti . Avainsanat: Elämäntehtävä, työ, asenne, palvelu, innostus

Kannatti sittenkin herätä

Sunnuntai 19.10.2014 - Hannu

Sateiseen syksyaamuun on aurinkoisen kesän jälkeen vaikea herätä. Tänään eivät linnut laulaneet eikä aurinko paistanut ja tuntui, että päivä oli jo lähtökohtaisesti menetetty. Tälle päivälle suunnittelemani hienot jutut eivät enää vaikuttaneet kovinkaan hyviltä ajatuksilta.

Parin kahvikupillisen jälkeen aloin pohtia, mistä tällainen aamuankeus kumpuaa? Jos olisin herännyt aurinkoiseen linnunlauluun, mikä olisi oikeasti ollut toisin? Kun vallitsevaan säätilaan tai vuodenaikaan en voi puuttua, miksi ne kuitenkin vaikuttavat niin suuresti elämääni? Kaikki aamut eivät onneksi ole tämän kaltaisia.

Henry David Thoreau (1817-1862) toteaa kirjassaan (Elämää metsässä) päivänsä laatuun vaikuttamisen olevan hienointa taidetta. Omalta kohdaltani kysymys on ensisijaisesti tunteista, hyvistä fiiliksistä. Olen vahvasti tunteilla operoiva tyyppi ja kun fiilis on korkealla, on tekemisessäkin taivas kattona. Tunnetta nostaa myös se, että pystyn keskittymään niihin asioihin, joihin oikeasti voin vaikuttaa. 

Jokainen aamu on mielestäni uusi mahdollisuus ja uusi alku, jos sen sellaisena haluaa nähdä. 

”Kannatti herätä”, kuten Ansa ja Oiva aikoinaan lasten aamuohjelmassa totesivat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunne, mahdollisuus, uusi alku

Maailma muuttuu, muutunko minäkin?

Maanantai 13.10.2014 - Liisa


Mitä tapahtuu, kun ympäristö muuttuu? Ajaudunko uuteen huomaamattani vai törmäänkö tilanteeseen jossa minun on pakko muuttua? Haluanko vaihtaa samaan, tuttuun ja turvalliseen työhön, ehkä jossakin toisessa organisaatiossa (change) vai kenties jopa vaihtaa työtehtäviä (exchange)? Näissä molemmissa muutoksissa voimme surutta pysyä sisältämme samana. Mikään ei ole muuttunut. Todellinen muutos tapahtuu, kun annamme entisen jäädä taakse ja muutumme toisenlaiseksi (transformation). Paluuta vanhaan ei ole, eikä kyllä haluakaan siihen.

MIT:n johtamisen professori, Edgar Shinen mielestä ihmisistä vain 5-15 % on muutosmyönteisiä. Länsimainen yhteiskunta vaatii ja arvostaa tätä kykyä. Organisaatiomuutokset seuraavat tiheässä tahdissa toinen toistaan, tietoyhteiskunnan työkalut päivittyvät jatkuvasti ja uutiset suoltavat puolen tunnin välein maailman eri kriisipesäkkeiden muutoksista.

Jos kuulut tähän muutosmyönteisten joukkoon, onnittele itseäsi. Vaikka itse en vielä tähän joukkoon kuulukaan, väitän pysyneeni muutoksen vauhdissa ihan kohtuullisesti. En pysty hallitsemaan muuta muutosta, kuin omani. 

Tässä omasta mielestäni parhaita keinoja muutokseen:
  • Tietoisuus
    • Parasta muuttumista, on tietoinen muuttuminen. Silloin pääsen määrittämään suunnan, vauhdin ja ajankohdan. Asiat eivät pääse kriisiytymään enkä vain huomaa olevani jossakin, missä en halua olla.
  • Hyväksyntä
    • Hyväksyn sen, että maailma ympärilläni muuttuu. En taistele vastaan ja tarraudu vanhaan.
  • Omien arvojeni tunnistaminen
    • Tunnen itseni ja tiedän mikä minulle on aidosti arvokasta elämässäni.
  • Ymmärrys siitä, mikä on minun tapani ja vauhtini muuttua
    • Omat muutosmotiivini ja automaattiset tapani toimia ovat minulle tuttuja – voin käyttää niitä apunani tai sitten toimia toisin.
  • Uteliaisuus ja aloittelijan mieli
    • Avoin ”aloittelijan mieli” ja uteliaisuus antavat minulle tilaisuuden huomata uudet mahdollisuudet. Se estää minua jäämästä sen vangiksi, että tiedän. Jokainen hetki, tilanne ja ihminen ovat aina uusia. Yritän antaa niille mahdollisuuden.
”Tulevaisuudessa ei ole hankalinta se, että emme tunne sitä, vaan se, että se on vääjäämättä erilainen kuin nykyisyys.” (Gary Hamel)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos, arvot, organisaatio, hyväksyntä, uteliaisuus

Miksei aina voi olla perjantai?

Perjantai 3.10.2014 - Hannu

Radio Cityn pullakuskien legendaarinen perjantailäväytys saa vieläkin ihon kananlihalle viikonloppua odotellessa. Tänään se alkaa ja edessä monta päivää aikaa tehdä maailman parhaita juttuja. Vähän niin kuin Nalle Puh’in ”parasta on hetkin ennen” aforismi kliimaksin täyttymisen odotuksesta.

Perheemme nuoret aikuiset eivät ole pullakuskeista kuulleetkaan, mutta kommentoivat osuvasti otsikon kysymykseen.

”Jos olis aina perjantai, ei osais sitä niin arvostaa” tai ” jos olis aina perjantai niin sit ei koskaan ois tiistai”, nekin voi olla kivoja” tai ”että aina voisi olla maanantai, niin ihmiset joutuisi kiinnittämään huomiota arjen mukavuuksiin juhlinnan sijaan”.

Mikä siinä tulevaisuudessa on niin paljon parempaa kuin tässä hetkessä?

No tietysti voin mielessäni rakentaa tulevaisuudesta vaikka mitä pilvilinnoja ja upeita juttuja, eri asia kuitenkin on, tuleeko niistä koskaan totta.

Tämä hetki on aina totta! Nautitaan siitä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tämä hetki, tulevaisuus, viikonloppu, arki

Oletko "human being" vai "human doing"?

Sunnuntai 28.9.2014 - Liisa

Nykymaailmassa meillä kaikilla on kiire johonkin. Kiire mennä, tulla, kerätä tietoa, saada vastauksia, kokea, elää ja suorittaa. Tekniikan myötä olet varmasti tottunut saamaan vastauksen nopeasti. Voit ostaa tuotteita ja hoitaa asioita 24/7. Jos jonkun palveluntarjoajan verkkosivut latautuvat liian hitaasti, vaihdat toiselle sivustolle. Jos teksti on liian pitkä, hyppäät yli lauseiden tai jätät kokonaan lukematta. Koko ajan kiirehdit perille. Kun olet perillä, asetat uuden päämäärän ja kiirehdit sinne.

Kärsivällisyys on yksi Mindfulnessin kahdeksasta periaatteesta. Jos harjoitat kärsivällisyyttä, et voi olla samalla harjoittamatta tietoista läsnäoloa. Kärsivällisyyden vastakohta, kärsimättömyys näkyy sinusta ärtyneisyytenä ja turhautuneisuutena.

Kärsivällisyys on sitä, että muistat asioiden tapahtuvan juuri oikeaan aikaan. Oikeaa ajankohtaa ei voi kiirehtiä. Kevät tulee, ja ruoho kasvaa kun on sen aika. Kiirehtimällä saat aikaan vain hermostumista itsessäsi ja ympäristössäsi. Kiirehtiminen kärsivällisesti ei aiheuta samanlaisia reaktioita sinulle. Se tarkoittaa läsnäolevaa kiirehtimistä – liikut nopeasti, koska olet valinnut sen tietoisesti. Silloin toimit nopeasti ollen läsnä juuri siinä hetkessä, etkä juokse elämääsi läpi tavoitteesta toiseen. Voit olla ”human being” etkä ”human doing”. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kärsivällisyys, mindfulness, kärsimättömyys, kiire

Unelmat muuttuvat todeksi

Sunnuntai 21.9.2014 - Hannu

Olen usein pohtinut, kuinka voin muuttaa elämääni parempaan suuntaan. Mitä se loppupeleissä vaatii, että muutoksesta syntyy jotain pysyvää? Jos tämän hetkinen elämäntilanteeni on lopputulos siitä, mitä olen yli 50 vuoden aikana tehnyt ja saavuttanut, mistä ponnistan kohti parempaa?

Seuraavassa lainauksessa on mielestäni elämänmuutosta pohdittu mielenkiintoisella tavalla:

”Ennen kuin voit tehdä mitään toisin tässä elämässä, sinun täytyy ensin tehdä jotain toisin”.

”Ennen kuin voit tehdä mitään toisin elämässäsi, sinun täytyy ensin osata jotakin muuta”.

”Ennen kuin voit osata mitään muuta, sinun täytyy ensin varmistua siitä, että nimenomaan nykyinen ymmärryksesi taso on se, joka on tuonut sinulle sen, minkä haluaisit nyt muuttaa”.

(Guy Finley: Irtipäästämisen salaisuus)

Olen oppinut muutoksen alkavan tämän hetken hyväksymisestä ja sen ymmärtämisestä. Näillä eväillä olen pärjännyt tähän saakka, parempaan vaaditaan kuitenkin jotain uutta ja erilaista. Uteliaisuus ja halu tehdä asioita toisin ovat jo heränneet, nyt vain tarvitsen rohkeutta toteuttaa unelmani todeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos, elämä, uteliaisuus, rohkeus

Ohjaavatko uskomukset elämääsi?

Sunnuntai 14.9.2014 - Liisa

Uskomukset ovat syvälle juurtuneita mielikuvia, mentaalisia malleja. Joku on ehkä sanonut sinulle, että olet huono matikassa tai yleisesti todetaan poikien olevan vahvempia kuin tytöt. Nämä mielikuvat eivät ole mielellemme tosia tai epätosia, vaan ne ovat oma todellisuutesi ja asenteesi. Näillä kohtaat maailman ja havainnoit sitä omiin uskomuksiisi peilaten.

Uskomukset toimivat kuin silmälasit joiden läpi tarkastelet ympäröivää maailmaa. Ne vaikuttavat myös tiedostomattomaan toimintaasi. Sinun on vaikeaa tunnistaa uskomuksiasi, niin syvälle ne ovat juurtuneet mieleesi. Se pitää niitä totuutena ja negatiiviset uskomukset saattavat toisinaan toimia esteenä omalle kasvullesi. Mielesi pyrkii keräämään jatkuvasti todistusaineistoa ja näin todistamaan, että uskomus on tosi.

Uskomuksesi voi olla kollektiivinen - ”pojat ovat vahvempia”, tai subjektiivinen - ”olen huono matikassa”. Kollektiiviset uskomukset ovat usein sidottuja kulttuuriin tai kieleen. Subjektiiviset uskomuksesi perustuvat omiin kokemuksiisi, eli juuri niihin silmälaseihin, millä olet havainnoinut maailmaa.  Uskomuksesi voivat palvella tarkoitusperiäsi tai ne voivat muodostua esteeksi pyrkiessäsi kohti tavoitettasi. Onneksi ne eivät ole aina pysyviä, vaan voivat muuttua eri elämäntilanteissasi tai voit itse muuttaa niitä, kunhan ensin tunnistat ne.

Mihin sinun mielesi uskoo ja millä asenteella kohtaat maailman?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskomus, asenne, huono, itsetunto

Millä mittaat menestystä?

Lauantai 6.9.2014 - Hannu

Menestyminen on hyvä ja iloinen asia, jota kannattaa tavoitella. Paremman itsetuntemuksen kautta löysin itselleni menestymisen mittareita, joita parhaani mukaan koetan soveltaa elämääni.

”Ihmisen ei koskaan pidä olla tyytymätön itseensä, sillä voima, rikkaus ja kunnia eivät tule sille, joka aliarvioi itsensä. Tähän perustuu ihmisten menestys. Menestykseen johtava tie on koko ajan muuttuva: kaikki riippuu niin monista edellytyksistä, ajoista ja paikoista.” (Mahabharata, Intia)

Edellä kuvattu määrittää mielestäni hyvin inhimillistä menestystä ja kiteyttää sen saavuttamisen itsensä hyväksymiseen ja arvostamiseen.

Ulkopuolelta tulevat sosiaaliset ja taloudelliset paineet vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä valintoja teen tai miten koen muiden ajattelevan minusta.  Ongelma syntyy silloin, kun oma ja toisten arvomaailma eivät jostain syystä kohtaa ja koen jääväni yksin joukon ulkopuolelle.

Pysähtyminen omien arvojen ja tulevaisuuden visioiden äärelle on ollut itselleni todella haasteellista. Mistä lähteä liikkeelle ja miten määrittää asioita, jotka liikkuvat enemmän tunteen kuin järjen tasolla?

Elän menestyksekästä ja vaurasta elämää, kuulupa siihen taloudellista tai ainoastaan henkistä pääomaa. Ajatus siitä, että olen täydellinen juuri tällaisena ja hyväksyn itseni ehdoitta, on minulle elämässäni menestymistä.

Mitkä ovat sinulle menestymisen mittarit?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: menestys, itsetuntemus, arvot, tyytymättömyys, vauraus, hyväksyntä, pysähtyminen

Epävarmuus, ikävät muistot ja pelko tulevasta eivät ole ylitsepääsemättömiä

Tiistai 26.8.2014 - Hannu

Vanhan ja turvallisen tavan muuttaminen tuntuu aina yhtä haasteelliselta. Miksi muuttaisit jotain, joka on toiminut hyvin ja helposti tai ainakin ihan ok?  Voit helposti valittaa nykytilasta ja todeta, kuinka asioiden pitäisi olla, tekemättä mitään muutoksen eteen.

Epävarmuus tässä hetkessä, ikävät muistot menneestä ja pelko tulevasta voivat ohjata sinua jäämään vanhaan ja turvalliseen olotilaan. Kun et voi muuttaa menneitä asioita ja tapahtumia ja tulevaisuudesta et tiedä, jää jäljelle tämä hetki, jossa voit vaikuttaa elämääsi.

Tietoinen läsnäolo tässä hetkessä on haasteellinen olotila. Kuinka voit keskittyä vain tähän, kun päässä pyörivät aiemmat kokemuksesi ja tulevaisuuden lukuisat visiosi ja suunnitelmasi. Ymmärrys vain tämän hetken todellisuudesta vaatii sinua päästämään irti pelkästään menneen ja tulevan pohdinnasta.

Jokaisella on mahdollisuus valita oman elämänsä suunta. Se on todella helppoa, mutta samalla äärimmäisen vaikeaa. Pitää päästää irti menneestä, tehdä tietoinen valinta tai päätös tässä hetkessä ja nauttia tuloksista elämämme loppuun saakka.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: epävarmuus, oma elämä, muutos, läsnäolo, pelko, irtipäästäminen

Vanhemmat kirjoitukset »